SADUTUS PÄHKINÄNKUORESSA

Sadutusmenetelmä sopii kaikille, ja sitä on helppo käyttää. Sadutuksen idea on antaa lapselle, nuorelle tai aikuiselle mahdollisuus kertoa omista ajatuksistaan. Sadutuksessa kuuntelija ja kirjaaja puolestaan on kiinnostunut ja haluaa aidosti kuunnella, mitä toinen mielii kertoa juuri sillä hetkellä. Kyseessä on siis dialogi.

Sadutus on laajasti kokeiltu, tutkittu ja havaittu toimivaksi menetelmäksi sekä palkittu (mm. kansainvälisyyspalkinto, EU:n lasten mielenterveyttä edistävä mallitoiminto) (ks. julkaisuja alla). Tutkimusten mukaan sadutus vahvistaa itsetuntoa ja omanarvontuntoa sekä rohkaise kertomaan omia ajatuksia myös muissa tilanteissa. Lisäksi se luo yhteisöllisyyden kokemusta ja ryhmäyttää yhteisöä. Sadutus luo turvallisen keskusteluyhteyden, auttaen meitä pysähtymään, kuuntelemaan ja arvostamaan toista ilman ennakko-oletuksia. Vaikka sadutus ei ole varsinainen opettamisen menetelmä, sen käyttäjillä kehittyy esimerkiksi taito kertoa, kommunikoida, ymmärtää toista sekä samalla vahvistuu lukeminen ja kirjoittaminen. Se tuottaa rakennusaineita oman identiteetin rakentamiseen.

Sadutusta on käytetty menestyksellisesti vuoden ikäisistä vanhuksiin. Lapset ja nuoret ovat myös saduttaneet toisiaan. Aikuisetkin ovat saduttaneet keskenään ja näin kuunnelleet toisensa näkökulmia, pohdintoja, muistoaja ja esimerkiksi työssä löytyneitä oivalluksia.

Sadutus on merkityksellinen hetki – se on tapa kertoa toiselle, että olet arvokas ihminen, ja

minua kiinnostaa mitä sinä kerrot. Saduttaja innostaa kertojaa ja sitten hän kirjaa tarinan tarkalleen kuten kertoja tarinan kertoo. Satu tai tarina voi olla mitä tahansa. Lopuksi saduttaja lukee tarinan ääneen. Kertomusta ei kommentoida, se on arvokas sellaisenaan. Näin osoitetaan kertojalle arvostusta ja että toisen ajatukset ovat kiinnostavia. 

On tutkittu, että sadutus antaa eniten, kun saduttaa lasta tai muuta kertojaa säännöllisesti, useampia kertoja. Silloin saa kuulla, miten kertoja ajattelee, mitkä ovat kulloinkin päällimmäiset ajatukset. Sadutus heijastaa kertojan omaa ja yhteisön kulttuuria. Sadutuksessa hauskimmaksi on osoittautunut yhdessä oleminen ja iloitseminen sekä toisen ihmisen uudenlainen kohtaaminen, joka luo yhteisöllisyyttä.

Sadutuksen aloitus:

Sano lapselle, lapsiryhmälle tai aikuiselle:       

”Kerro satu (tarina tai juttu). Kirjaan sen juuri niin kuin sen minulle kerrot.

Lopuksi luen tarinasi ja voit muuttaa tai korjata sitä, mikäli haluat.”

(lähteet: Riihelä 1991, 29-33; Karlsson 2000; 2014)

Kehota lasta, lapsiryhmä tai aikuista (älä kysy!): ”Kerro satu tai juttu!” Kirjoita sitten kertoja tarina juuri niin kuin hän sen sillä hetkellä haluaa kertoa. Kirjoita sana sanalta se muistiin kertojan nähden mitään muuttamatta tai korjaamatta. Kun tarina on valmis, lue se kertojalle, jotta hän voi korjata tai muuttaa sitä, mikäli itse haluaa. Sadutus muodostuu kertojan ja saduttajan yhteiseksi ”jutuksi”. Se syntyy ”meidän välissä” kun toinen haluaa kuunnella ja toinen kertoa. Sadutus antaa yhteistä aikaa. Satu on mukava lukea myös muille (lapsille, vanhemmalle tai muille aikuisille), mikäli siihen on kertojan lupa. Kirjaa myös huomioita sadutustilanteesta, miten se alkoi, mitä mietit, miten sadutettava reagoi, mikä hämmästytti jne. Tärkeää on luoda tilanne, jossa osoitat aidon kiinnostuksesi toisen kuuntelemiseen. Yritä siis välttää tunnetta siitä, että teet vain annettua tehtävää. Usein kertoja tarvitsee aikaa, jolloin hän miettii, mitä sanoo. Hiljaisuus saattaa kirjaajasta tuntua pitkältä, mutta uskalla odottaa kaikessa rauhassa luottavaisena hätääntymättä. 

Katso tarkemmin ohjeita ja tutkimustuloksia alla kirjallisuusluettelosta. 

Tule lasten ja aikuisten kanssa mukaan sadutusten keruuseen: 

Tutkimusarkistossa on tuhansia lasten ja nuorten sekä aikuisten tarinoita. Nyt kerätään uusia kertomuksia. Näin syntyy paljon arvokasta tietoa siitä, mitä lapset ja nuoret kertovat eri vuosikymmenillä. Pääsette mukaan sadutusten keruuseen alla linkin kautta, josta löydät ohjeet ja lupakaavakkeet: 

”Sadutusohje ja lupa tallentaa”:


Julkaisuja
– Liisa Karlssonin julkaisuja löytyy täältä:  https://researchportal.helsinki.fi/fi/persons/liisa-karlsson/publications/

LISÄTIETOA sadutus-menetelmästä ja sen vaikutuksista sekä lasten ja nuorten omista kertomuksista:

http://www.taksvarkki.fi/tv/wp-content/uploads/2014/09/Mango-English-edition.pdf

LASTEN OMIEN SATUJEN KIRJOJA 

LASTEN OMIA KERTOMUKSIA, (tilaa: lapsetkertovat@gmail.com):

Sadutus-ohjeen lähteet:

Sagotering (sadutus) på svenska:

*Riihelä, M. & Karlsson, L. (2008). Barn skapar kultur i samverkan. In T. Thestrup & K. Thestrup (Eds.), Udkigsposter i børne- og ungdomskulturen. Tidsskrift for Børne- og ungdomskultur (52), 51–69.

*Karlsson, L. (1999). Sagofärden ändrade synen på barnen. In U. Palmenfelt (Ed.), Child research in Nordic countries Vol. I. (Barnkulturforskning i Norden del I). Barndomens kulturalisering. Åbo: Åbo Akademi. (2), 141–147. 

Storycrafting (sadutus) studies in English e.g.:

*Karlsson, L. (2013). Storycrafting method – to share, participate, tell and listen in practice and research. The European Journal of Social & Behavioural Sciences, Special Volumes VI Design in Mind, 6(3), 1109–1117. http://www.futureacademy.org.uk/files/menu_items/other/ejsbs88.pdf

* Piipponen, O.( 2022). Children encountering each other through stories: Developing a dynamic approach to interculturality in primary schools. https://erepo.uef.fi/handle/123456789/26784

* Lastikka, A-L., & Karlsson, L. (2022). My story, your story, our story: Reciprocal Listening and Participation through Storycrafting in Early Childhood Education and Care. In H. Harju-Luukkainen, J. Kangas, & S. Garvis (Eds.), Finnish Early Childhood Education and Care: A Multi-theoretical perspective on research and practice. Early Childhood Research and Education: An Inter-theoretical Focus. Springer Nature. Vol 1, pp. 147-164. DOI: https://doi.org/10.1007/978-3-030-95512-0_11

*Karlsson, L. (2020). Studies of Child Perspectives in Methodology and Practice with ‘Osallisuus’ as a Finnish Approach to Children’s Reciprocal Cultural Participation. In E. Eriksen Ødegaard & J. Spord Borgen (Eds.), Childhood Cultures in Transformation: 30 Years of the UN Convention on the Rights of the Child in Action towards Sustainability. Leiden, The Netherlands: Brill/Sense, 246–273. DOI: https://doi.org/10.1163/9789004445666_013

*Hohti, R. & Karlsson, L. (2013). Lollipop Stories: Listening to children’s voices in the class-room and narrative ethnographical research. Childhood. DOI:10.1177/0907568213496655 http://chd.sagepub.com/content/early/2013/08/12/0907568213496655

*Karlsson, L., Lähteenmäki, M. & Lastikka, A-L. (2019). Increasing Well-Being and Giving Voice Through Storycrafting to Children Who Are Refugees, Immigrants, or Asylum Seekers. In J-A. Aerila & K. J. Kerry-Moran (Eds.), Story in Children’s Lives: Contributions of the Narrative Mode to Early Childhood Development, Literacy, and Learning. Springer, Cham (formerly Springer International) Educating the Young Child, 29–53. https://doi.org/10.1007/978-3-030-19266-2_3

https://link.springer.com/book/10.1007%2F978-3-030-19266-2#toc

*Piipponen, O., Karlsson, L. & Kantelinen, R. (2021). From ambivalent spaces to spaces of reciprocal encountering: developing classroom culture in an intercultural story exchange.  Journal of Multilingual & Multicultural Development.

https://doi.org/10.1080/01434632.2021.1920027

*Piipponen, O. & Karlsson, L. (2021). ‘Our stories were pretty weird too’ – Children as creators of a shared narrative culture in an intercultural story and drawing exchange. In International Journal of Educational Research. 106(12), 101720.

https://doi.org/10.1080/00313831.2020.1869084
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0883035520318267?via%3Dihub

*Piipponen, O. & Karlsson, L. (2019). Children encountering each other through storytelling: Promoting intercultural learning in schools. The Journal of Educational Research 112 (5), 590–603.

DOI: 10.1080/00220671.2019.1614514
https://www.tandfonline.com/eprint/IHR42ATS6Q8NW4BE7BH4/full?target=10.1080/00220671.2019.1614514

*Piipponen, O. (2022). Children encountering each other through stories: Developing a dynamic approach to interculturality in primary schools. https://erepo.uef.fi/handle/123456789/26784


Videon tekemiseen osallistui: 


Liisa Karlsson on kasvatustieteen tohtori, kasvatuspsykologian dosentti Helsingin yliopistossa ja toiminut professorina Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut ja kehittänyt suomalaista sadutusmenetelmää (Riihelä 1991) 1990-luvulta lähtien, joka on Suomessa ja kansainvälisestipalkittu dialoginen, kohtaamisen menetelmiä. Hän on myös kouluttanut menetelmän käyttöön eri maissa ja lukuisilla paikkakunnilla Suomessa. Menetelmä on levinnyt kaikkiin maanosiin. https://lapsetkertovatdotorg.wordpress.com/toimintamme/sadutus/sadutus-teoria/

Karlsson tutkii ja kehittää lapsinäkökulmaista ja yhteisöllistä toimintaa, osallisuuta, vuorovaikutusta, dialogisuutta ja lasten, nuorten sekä yhteisöjen kulttuureja, oppimista, oppimisiloa, pedagogiikkaa sekä opettamista ja lasten sekä henkilöstön tutkivaa toimintatapaa, ryhmäprosesseja ja työyhteisön kehittämistä varhaiskasvatuksessa, koulussa, yliopistossa ja ammattilaisten toiminnassa. 

Liisa Karlsson kouluttaa Suomessa sekä kansainvälisesti ja on kirjoittanut laajasti käytettyjä kirjoja ja artikkeleita. Hän on ollut 1990-luvulta Nordic Child Culture Research (BIN-Norden) johtoryhmässä, valtakunnallisten Lapset kertovat ja toimivat -verkoston puheenjohtaja, Lapsuudentutkimuksen seuran hallituksessa, ja Lapsinäkökulma-tutkijaryhmän johtaja. Karlsson on johtanut monia tutkimus- ja kehittämishankkeita kuten:
* We are Europe (EU-hanke)
* TelLis–Lapset kertovat hyvinvoinnistaan, KOTOutuminen taidolla ja taiteella (Suomen Akatemian hanke)
* Sadutus (tutkimushanke)
* Satukeikka (sadutus-hanke 23 paikkakuinnalla)
* Pohjoismainen Satukeikka (Pohjoismainen hanke)
* Lapset kertovat ja toimivat (tutkimus- ja kehittämishanke)

S-posti:liisa.karlsson(a)helsinki.fi liisa.karlsson(a)gmail.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *